Kaksi yksiötä

Uuden terran rakennus on ollut ajatuksissa jo lähes vuoden ajan. Alunperin suunnittelin noin 2 m2 kokoista terraariota, joka riittäisi myöhemmin kokonaan toiselle konnalle. Nykyisen sisustuksen sanelemana päädyimme kuitenkin mittoihin 190 x 90 cm, eli pinta-alaltaan hiukan pienempään toteutukseen. Kestäähän kuitenkin vielä vuosia ennen kuin konnat ovat täysikasvuisia, eivätkä siis vielä tarvitse niin valtavaa tilaa.
Ensimmäinen suunnitelma oli tehdä yksi iso terra, mutta toisinhan siinä kävi. Näin jälkiviisaana sanoisin, että olipa ehkä konnien kannalta hyväksin, että emme päässeet aloittamaan projektia kunnolla ennen kuin konnien erottaminen tuli ajankohtaiseksi. Olisi tuntunut pahalta antaa molemmille ensin yhteensä noin iso pinta-ala käyttöön ja sitten jakaa se puoliksi. Nyt saavat kuitenkin yksinään aikaista yhteistä isomman tilan ja meillä on aikaa suunnitella tulevaa rauhassa.


Projekti alkoi itseasiassa kuitenkin jo kesällä, kun saimme haltuumme taloyhtiöltä ylimääräiseksi jääneet vanhan pihakopin vanerit. Kertoo muuten filmivanerin kestävyydestä, että näitä vuosikausia pihamaalla säiden armoilla olleita vanereita uskaltaa edelleen uusiokäyttää!

Toisen roska on toisen aarre

Tein ensimmäiset piirrokset ja totesimme, että kierrätysvanereista riitti materiaalit pohjaan, joka rakennettiin kahdesta osasta, sekä lyhyisiin päätyihin. Pitkät sivut piti ostaa uutena rautakaupasta. Ei mitään halpaa lystiä muuten... Vanerit ovat 12 mm paksuja.

Monen tunnin sahaamisurakan, kymmenien ja kymmenien kulma- ja levyrautojen ja ruuvien jälkeen meillä oli tällainen laatikko.

terran runko

Sitten vielä saumoihin akvaariosilikonia (ilman homeenestoainetta) ja saimme levätä muutaman päivän silikonin kuivumista odotellessa.

Silikonin täysin kuivuttua kannoimme terranrungon huoneeseen, jossa sen lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan. Viimeinen silaus on jalkojen kiinnitys, niitä laitoimme kahdeksan, joten saimme taas ruuvailla tovin jos toisenkin.

Mutta siinä, se on pystyssä ja paikallaan!

 

terra paikallaan

Seuraavaksi oli pohjamateriaalin vuoro ja nyt halusin kokeilla taas jotain uutta.
Hiekka + multa -seos, joka on ollut käytössä viimeisenvuoden, pölisee valitettavan paljon kuivahtaessaan. Herppi.netin keskusteluista sain idean kokeilla Kekkilän Hajusieppoa.
Se on rahkaturpeen ja kutterin lastun seos, joka valmistajankin mukaan soveltuu lemmikkieläimille. Tähän sekoitimme hiekkaa, raekooltaan 0,5 - 2,0 mm.
Näin isoon terraan upposi 75 kg hiekkaa ja 50 l hajuseippoa. Enemmänkin mahtuisi, mutta tuo määrä riittänee näin pienille konnille.

Asukkaita vaille valmis!

Lopuksi vielä valaisimet paikalleen ja konnat pääsivät tutustumaan uusiin yksiöihinsä.
Kaktusten ja tulilatvojenkin ulkoilukausi päättyi juuri, joten sain nekin saman tien koristamaan uutta terraa.

Kamun yksiö

Nemon yksiö

Seuraava projekti on valaisimien uusiminen, mutta siitä lisää toisella kerralla.


Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Kommentoida voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!

Erään aikakauden loppu

Nyt ollaan siinä tilanteessa, minkä olen koko ajan tiennyt tulevan ja silti se tuntuu tulleen kuin puuntakaa!
Konnat ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että sukupuolikäyttäytyminen nousee esiin, eikä yhteiselo enää suju.

Olen seurannut sivusta Kamun ja Nemon sisarusten elämää ja hyvin samaa kavaa noudatetaan täälläkin. Isompi poikasista kehittyy ensin sukukypsyyteen ja yht'äkkiä pienepää pitää ruveta alistamaan käyttäytymällä parittelun tapaan, puskemalla ja nousemalla selkään.

Aikaa kului reilu viikko siitä, kun ensimmäisen kerran huomasimme Kamun nousevan Nemon selkään, kunnes meno meni niin hurjaksi, että päätimme erottaa konnat kokonaan toisistaan.

Tällä hetkellä Kamu elelee väliaikaisesti isohkossa muovisessa sängynaluslaatikossa. Onneksemme olimme jo aloittaneet rakentamaan konnille uutta isompaa terraa. Riittävän isoa siihen, että voimme jakaa sen vielä joksikin ajaksi puoliksi konnien kesken, kunnes rakennamme toisen isomman terran.

Kaiken näköisiä ajatuksia tässä on herännyt. Ehkä mielenkiintoisimpa se, että mieheni kanssa mietimme molemmat miksi Kamu olis se, joka joutui oikeasta terrasta viikoksi majailemaan sängynaluslaatikkoon?
Rangaistukseltahan tuo tuntuu ja tavallaan kai inhimillistä, että koemme tarvetta "rangaista" Kamua aggressiivisesta käytöksestä. 

Mutta järjellä ajatellen, konnahan vain kasvaa ja kehittyy luonnollisesti. Ja sehän on ilon aihe! :)
 

klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!