Erään aikakauden loppu

Nyt ollaan siinä tilanteessa, minkä olen koko ajan tiennyt tulevan ja silti se tuntuu tulleen kuin puuntakaa!
Konnat ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että sukupuolikäyttäytyminen nousee esiin, eikä yhteiselo enää suju.

Olen seurannut sivusta Kamun ja Nemon sisarusten elämää ja hyvin samaa kavaa noudatetaan täälläkin. Isompi poikasista kehittyy ensin sukukypsyyteen ja yht'äkkiä pienepää pitää ruveta alistamaan käyttäytymällä parittelun tapaan, puskemalla ja nousemalla selkään.

Aikaa kului reilu viikko siitä, kun ensimmäisen kerran huomasimme Kamun nousevan Nemon selkään, kunnes meno meni niin hurjaksi, että päätimme erottaa konnat kokonaan toisistaan.

Tällä hetkellä Kamu elelee väliaikaisesti isohkossa muovisessa sängynaluslaatikossa. Onneksemme olimme jo aloittaneet rakentamaan konnille uutta isompaa terraa. Riittävän isoa siihen, että voimme jakaa sen vielä joksikin ajaksi puoliksi konnien kesken, kunnes rakennamme toisen isomman terran.

Kaiken näköisiä ajatuksia tässä on herännyt. Ehkä mielenkiintoisimpa se, että mieheni kanssa mietimme molemmat miksi Kamu olis se, joka joutui oikeasta terrasta viikoksi majailemaan sängynaluslaatikkoon?
Rangaistukseltahan tuo tuntuu ja tavallaan kai inhimillistä, että koemme tarvetta "rangaista" Kamua aggressiivisesta käytöksestä. 

Mutta järjellä ajatellen, konnahan vain kasvaa ja kehittyy luonnollisesti. Ja sehän on ilon aihe! :)
 

klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!