Nemon päivä

Nemo rakastaa omaa rauhaa, se suorastaan vaatii sitä. Tänään se ei yksinkertaisesti lähtenyt liikkeelle, ennen kuin Kamu on painunut unten maille...

Mutta sittenpä onkin tilaa temmeltää ja syöpötellä ihan yksikseen =)

Olipas ihanaa nähdä pikkuista pitkästä aikaa! =)

Pää pilvessä

Sadetta on vaikea luoda terraarioon keinotekoisesti, mutta lähelle pitäisi päästä. Yksinkertaisin keino on sumuttaa terraa "käsipelillä" normaalilla sumutinpullolla. Mutta silloin täytyy itse olla paikalla sumuttamassa.

Koska emme ole kotona arkipäivisin ja viikonloppuisinkin vain harvoin koko päivää, rupesin miettimään mahdollisuutta hoitaa terran kosteutusta automaattisesti ajastuksella. Harkitsin erilaisia pieniä ilmankostuttimia, mutta mitään sopivaa ei sattunut löytymään... Sitten yllättäen törmäsin tällaiseen terraarioihin tarkoitettuun sumuttimeen. En ole koskaan kuullut moista käytettävän maakonnan terraariossa, mutta meillä onkin vähän eksoottisemmat konnat, joten ajattelin rohkeasti hankkia niille vähän eksoottisemmat laitteistot! =)

Tämä sumutin on pieni, n. 5 cm halkaisijaltaan kokoinen laite, joka upotetaan vesiastiaan. Se muodostaa veden alla ultraääniaaltoja, jotka saavat veden "hajoamaan" pienen pieniksi pisaroiksi, sumuksi, joka leijailee astian laitoja pitkin ulos astiasta. Näyttää hienolta, muistuttaa pientä sumuavaa suihkulähdettä ollessaan päällä =)
Se nostaa ilmankosteuden paikallisesti 100 % ja levitessään sumu kosteuttaa koko terraa, pohjahiekkaa sekä terrassa olevia kasveja. Niin ja tietysti myös konnia =)

Sumutin toimii normaalilla verkkovirralla ja siksi se on helppo laittaa myös toimimaan ajastimella. Näin pienessä terraariossa vaan täytyy olla huolellinen, etteivät valaisimet pääse kostumaan. Siksi kaksi ajastinta, joista toinen ohjaa valoja ja sammuttaa ne hyvissä ajoin ennen sateen alkua. Niinhän se luonnossakin aurinko "pimenee" pilvien taakse sateen alkaessa =)

MUOKS: Hintaa tälle hankinnalle on tullut tähän mennessä vajaa 40 euroa, sumutin n. 36 euroa ja ruukku alle 1,5 euroa. Jonkinlainen "kansi" olisi vielä hankintalistalla, että saadaan estettyä ylöspäin menevät roiskeet ja suojattua valaisimet vielä paremmin kosteudelta.

Ruokarauha

Ajattelin, että mitäpä tässä odottelemaan. Kyllä konnat ovat jo niin isoja, että ansaitsevat omat ruokakupit. Joten julistin konnielle ruokarauhan =)
Hyvin tuntui ruoka maistuvan, eikä ainakaan tarvinnut töniä kaveria pois herkkujen tieltä.

Mutta, mutta... pitääkö seuraavaksi hankkia omat lämpölamputkin?

Nemo yllätti vielä myöhemmin innostumalla oikein tosissaan narskuttamaan seepian suomua. Oppinut siis uusia taitoja =)

Seepiansuomu on luonnon tuote, josta konnat saavat kilven hyvinvoinnille elintärkeää kalsiumia.

Seepia on mustekala, joka elää Atlantin ja Välimeren alueella. Seepian vaipan alla on kalkkikuori, ”valaansuomu”, jota englannin kielessä kutsutaan nimellä cuttlebone (engl. cuttlefish=seepia). Kuolleiden seepioiden kuoria voi löytää runsaasti eteläisten merien rannoilta. Mustetta seepioista ei enää kerätä, mutta kalkkikuoret käyvät kaupaksi edelleen. Ennen niistä tehtiin tuhansia tonneja kosmetiikan ja rehuteollisuuden raakaaineita, nykyään niitä käytetään häkkilintujen kalkki- ja suolakivinä."
Lähde: www.seepia.org

Sisäistä rauhaa etsimässä?

Olen viime aikoina kiinnittänyt paljon huomiota konnien käyttäytymiseen ja olen havainnut, että Nemo ei juurikaan ole jalkeilla, varsinkaan syömässä samaan aikaan, kuin Kamu.

Mielessäni onkin käynyt ajatus, että herääkö Nemo siksi  3-4 tuntia myöhemmin, että se välttyisi ruokailuseuralta? Voiko konna tällä tavoin tarkoituksen mukaisesti hakeutua omaan rauhaan? Vai onko kyseessä edeleen vaan vuoden aikaan liittyvä väsymys ja kasvun mukanaan tuomat muutokset konnan elintavoissa?

Ratkaisuna olen harkinnut, joko konnien erottamista koeluontoisesti toisistaan tai toisen ruokakupin lisäämistä terraan. Ainakin toistaiseksi, jään vielä seurailemaan tilanteen kehitystä nykyisillä järjestelyillä.

Tänä vuonna minä lupaan...

...kasvaa ISOKSI konnaksi!

Kamu aloittanut vuoden reippaasti urheillen ja on hieman onnistunut karistamaan "lomakilojaan". Vaaka näytti tänä aamuna 38 g. Nemolla lukema nousi taas, nyt 22 g!!!

Nemo kasvaakin ihan "silmissä" ja ottaa siskosten välistä kokoeroa kiinni huimaa vauhtia =)

Päivitystä:
Konnat mitattu 8.1.2010: SCL Kamu 53 mm, Nemo 45 mm
Eka kerta, kun mittasin, joten sanoisin, että tuossa on virhemarginaali +/- 5 mm.

Lomamatkalla

Välillä on hyvä ottaa vähän etäisyyttä arkisesta ahertamisesta ja lähteä lomalle. Lyhyitä aikoja konnat pärjäävät omillaankin. Esim yhden yön reissut menevät ilman sen kummempia järjestelyitä. Kahden yön reissun ajaksi voi pyytää jonkun käymään kerran tarkistamassa, että kaikki on ok ja tarvittaessa ruokkimaan konnat.

Mutta, kun lähdemme pidemmälle reissulle, olemme huomanneet, että on konnan hoitajille helpompaa, kun viemme konnat heille. Meillä hoitopaikka löytyy n. 20 km päästä sukulaisten luota, johon "minit" ovat aina tervetulleita =)
Lue konnien kuljettamisesta täältä: Konnien kuljetus

Kyläilyn ajaksi olemme järjestäneet konnille ns. väliaikaisterran muoviseen kuljetuslaatikkoon. Konnien lomakoti ei ole suuren suuri, mutta siihen saa hyvin järjestettyä kaiken tarpeellisen; tarpeeksi hiekkaa kaivautumiseen, pari piilopaikkaa, lämpöpaikan ja ruoka/juoma-astiat. Mukaan otamme yleensä vielä lämpölampun, päivänvalolampun ja ajastimen.

Tässä hoitopaikassa Kamu ja Nemo saavat rakastavaista huolenpitoa ja mikä parasta, paljon ruokaa! (katso painotaulukot vasemalta...!) Minit kiittää =)
Kiitos kuvasta Arjalle.

Konnien kuljetus

Kun konnia kuljetetaan, varsinkin talvella, on järjestettävä sellainen kuljetuslaatikko, joka pitää konnat lämpimänä myös automatkan ajan. Matkastressin vähentämiseksi kuljetuslaatikon olisi hyvä olla mahdollisimman pimeä ja suojaisa.

Me olemme hankkineet tarkoitukseen stryroksisen kylmälaukun, johon olemme tehneet sivuille reilunkokoiset ilmanvaihtoaukot. Kylmälaukun pohjalle laitan lämpimällä vedellä täytettyjä pulloja "lämmittimiksi". Pullojen ympärille/päälle laitan pyyhkeitä sen verran etteivät ne pääse pyörimään laukussa ja että saan pohjasta tasaisen.

Konnat pakataan pieneen vanhaan jäätelörasiaan, johon on tehty ilmanvaihtumisen takaamiseksi reiät kanteen. Rasiassa on sisällä terrasta otettua, tutun tuoksuista hiekkaa ja päällä heiniä antamassa suojaa.

Lopuksi nostan rasian kylmälaukkuun, laitan vielä rasian ympärille lisää pyyhkeitä tueksi, ettei se pääse heilumaan kuljetuksessa.

Sitten vaan kansi kiinni ja matkaan!