Nemo rakastaa omaa rauhaa, se suorastaan vaatii sitä. Tänään se ei yksinkertaisesti lähtenyt liikkeelle, ennen kuin Kamu on painunut unten maille...
Mutta sittenpä onkin tilaa temmeltää ja syöpötellä ihan yksikseen =)
Olipas ihanaa nähdä pikkuista pitkästä aikaa! =)
Hei =0) On se vaan niin suloinen tuo pieni nassu; oikeen hellyyttävä näky =0) Ja painokin näyttää pikkuhiljaa siitä nousevan; katsos vaan, niin kyllä se siitä nousee vastakin ;0)
VastaaPoistaT. Katja-Konnamuori
Kyllähän Nemo syö! Ongelma vaan tahtoo olla, kun Kamu ei jätä sille mitään sapuskaa! =)
VastaaPoistaArki-iltaisin, kun tullaan töistä kotiin, on Nemokin jo monesti unten mailla, eikä sitä enää saa ruokittua. Mutta se koko ajan pikkuhiljaa siirtää päiväänsä myöhäisemmäksi, jolloin tietysti erillisen ilta-aterian tekeminen Nemolle tulee mahdolliseksi.
On tämä vaan tällaista ainaista tasapainoilua näitten kanssa, kun yksi syö liikaa ja toiselle ei tahdo jäädä tarpeeksi... tai oikeastaan pelkään että ravinto jää liian yksipuoliseksi molemmille, jos Kamu pääsee aina valitsemaan herkut ensin...
Meillä sikäli vähän sama hommeli Ellin ja Rusinan kanssa, että joudumme nostamaan pari kertaa päivän aikana Rusinan omaa lautasta poissa terrasta, ja annamme sen takaisin silloin kun satumme näkemään että Ellikin on omalla lautasella. Elli kyllä verottaa Rusinankin lautaselta jos vaan näkee että siellä on ruokaa.. ;0)
VastaaPoistaMutta tämä on meillä mahdollista siksi että Tapio on päivät yleensä kotona. Joskus myös nakkaan syrjässä olevalta lautaselta Rusinalle oman hyppysellisen ruokaa nenän eteen, jolloin se syö ne samantien.
T. Katja