Kaksi yksiötä

Uuden terran rakennus on ollut ajatuksissa jo lähes vuoden ajan. Alunperin suunnittelin noin 2 m2 kokoista terraariota, joka riittäisi myöhemmin kokonaan toiselle konnalle. Nykyisen sisustuksen sanelemana päädyimme kuitenkin mittoihin 190 x 90 cm, eli pinta-alaltaan hiukan pienempään toteutukseen. Kestäähän kuitenkin vielä vuosia ennen kuin konnat ovat täysikasvuisia, eivätkä siis vielä tarvitse niin valtavaa tilaa.
Ensimmäinen suunnitelma oli tehdä yksi iso terra, mutta toisinhan siinä kävi. Näin jälkiviisaana sanoisin, että olipa ehkä konnien kannalta hyväksin, että emme päässeet aloittamaan projektia kunnolla ennen kuin konnien erottaminen tuli ajankohtaiseksi. Olisi tuntunut pahalta antaa molemmille ensin yhteensä noin iso pinta-ala käyttöön ja sitten jakaa se puoliksi. Nyt saavat kuitenkin yksinään aikaista yhteistä isomman tilan ja meillä on aikaa suunnitella tulevaa rauhassa.


Projekti alkoi itseasiassa kuitenkin jo kesällä, kun saimme haltuumme taloyhtiöltä ylimääräiseksi jääneet vanhan pihakopin vanerit. Kertoo muuten filmivanerin kestävyydestä, että näitä vuosikausia pihamaalla säiden armoilla olleita vanereita uskaltaa edelleen uusiokäyttää!

Toisen roska on toisen aarre

Tein ensimmäiset piirrokset ja totesimme, että kierrätysvanereista riitti materiaalit pohjaan, joka rakennettiin kahdesta osasta, sekä lyhyisiin päätyihin. Pitkät sivut piti ostaa uutena rautakaupasta. Ei mitään halpaa lystiä muuten... Vanerit ovat 12 mm paksuja.

Monen tunnin sahaamisurakan, kymmenien ja kymmenien kulma- ja levyrautojen ja ruuvien jälkeen meillä oli tällainen laatikko.

terran runko

Sitten vielä saumoihin akvaariosilikonia (ilman homeenestoainetta) ja saimme levätä muutaman päivän silikonin kuivumista odotellessa.

Silikonin täysin kuivuttua kannoimme terranrungon huoneeseen, jossa sen lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan. Viimeinen silaus on jalkojen kiinnitys, niitä laitoimme kahdeksan, joten saimme taas ruuvailla tovin jos toisenkin.

Mutta siinä, se on pystyssä ja paikallaan!

 

terra paikallaan

Seuraavaksi oli pohjamateriaalin vuoro ja nyt halusin kokeilla taas jotain uutta.
Hiekka + multa -seos, joka on ollut käytössä viimeisenvuoden, pölisee valitettavan paljon kuivahtaessaan. Herppi.netin keskusteluista sain idean kokeilla Kekkilän Hajusieppoa.
Se on rahkaturpeen ja kutterin lastun seos, joka valmistajankin mukaan soveltuu lemmikkieläimille. Tähän sekoitimme hiekkaa, raekooltaan 0,5 - 2,0 mm.
Näin isoon terraan upposi 75 kg hiekkaa ja 50 l hajuseippoa. Enemmänkin mahtuisi, mutta tuo määrä riittänee näin pienille konnille.

Asukkaita vaille valmis!

Lopuksi vielä valaisimet paikalleen ja konnat pääsivät tutustumaan uusiin yksiöihinsä.
Kaktusten ja tulilatvojenkin ulkoilukausi päättyi juuri, joten sain nekin saman tien koristamaan uutta terraa.

Kamun yksiö

Nemon yksiö

Seuraava projekti on valaisimien uusiminen, mutta siitä lisää toisella kerralla.


Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Kommentoida voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!

Erään aikakauden loppu

Nyt ollaan siinä tilanteessa, minkä olen koko ajan tiennyt tulevan ja silti se tuntuu tulleen kuin puuntakaa!
Konnat ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että sukupuolikäyttäytyminen nousee esiin, eikä yhteiselo enää suju.

Olen seurannut sivusta Kamun ja Nemon sisarusten elämää ja hyvin samaa kavaa noudatetaan täälläkin. Isompi poikasista kehittyy ensin sukukypsyyteen ja yht'äkkiä pienepää pitää ruveta alistamaan käyttäytymällä parittelun tapaan, puskemalla ja nousemalla selkään.

Aikaa kului reilu viikko siitä, kun ensimmäisen kerran huomasimme Kamun nousevan Nemon selkään, kunnes meno meni niin hurjaksi, että päätimme erottaa konnat kokonaan toisistaan.

Tällä hetkellä Kamu elelee väliaikaisesti isohkossa muovisessa sängynaluslaatikossa. Onneksemme olimme jo aloittaneet rakentamaan konnille uutta isompaa terraa. Riittävän isoa siihen, että voimme jakaa sen vielä joksikin ajaksi puoliksi konnien kesken, kunnes rakennamme toisen isomman terran.

Kaiken näköisiä ajatuksia tässä on herännyt. Ehkä mielenkiintoisimpa se, että mieheni kanssa mietimme molemmat miksi Kamu olis se, joka joutui oikeasta terrasta viikoksi majailemaan sängynaluslaatikkoon?
Rangaistukseltahan tuo tuntuu ja tavallaan kai inhimillistä, että koemme tarvetta "rangaista" Kamua aggressiivisesta käytöksestä. 

Mutta järjellä ajatellen, konnahan vain kasvaa ja kehittyy luonnollisesti. Ja sehän on ilon aihe! :)
 

klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!

Siivouspäivä

Kauan odotettu ja pelätty konnien terran siivouspäivä koitti jälleen. Tällä kertaa asiaa kiirehti terran ylimääräiset asukit, joiden todellinen olemus ei ole minulle vielä selvinnyt... no, olivatpa mitä tahansa, halusin niistä eroon!

ötököitä :/

Näitä ylimääräisiä asukkeja katsellessani tajusin, että terran sisustus oli liian monimutkainen pidettäväksi riittävän siistinä ja ilmavana. Sitä paitsi en enää pitkään aikaan todella hyödyntänyt tuota aikanaan tekemääni kerrostettua pohjaa, koska hoidin kostutuksen kuitenkin perinteisin keinoin sumuttimella ja kaatamalla vettä ihan vain pinnalle. (edellisestä ratkaisusta voit lukea täältä)  Ja tyhjentäessäni terraa puhdistusta varten, tajusin myös, että nämä ylimääräiset asukit olivat ottaneet tukikohdakseen terran pohjalla jakajana toimineen tiiliskivet, joten päätin tehdä samanlaisen pohjan koko terraan.

Olen tykästynyt tuohon viimeksi laittamaani hakkeeseen, eli Kekkilän kaktusmultaan. Turvetta en enää aio terraan laittaa, koska olen kuullut, että se on liian hapanta konnien pohjamateriaaliksi. Multaa siis ja haketta sekä hiekkaa. 
Kaktusmultaa laitoin 2 säkillistä (12 kg), hiekkaa yhden 25 kg säkin ja multaa ehkä muutaman litran verran. Näistä riitti noin 10 cm paksuisesti pohjamateriaalia 60 * 100 cm terraan.

Samalla karsin sisustus reilulla kädellä, koska kaktus-reppanoiden on päästävä välillä hengähtämään tuholaisten käsittelystä ja niiden kuuluu muutenkin olla kesät ulkosalla. 

uusi sisustus

Vähän kolkoltahan tuo nyt näyttää, mutta ehkä keksin sinne vielä jotain mukavaa piilo- tai kiipeilypaikkaa konnille. Sitä paitsi konnathan pääsevät pian nauttimaan myös kesä-asunnostaan pihalle, joten virikkeitä kyllä riittää :)

iltapalalla

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!

Ahmatit ja erään kaktuksen tarina

Kerroin marraskuussa Nemon hurjan näköisistä seikkailuista kirjoituksessa Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Jo aikaisemmin syksyllä onnistuin nappaamaan Kamusta tällaisen otoksen:

Kamu, elokuussa 2012

Kaktusten huono onni ja konnien ahneus sen kun jatkuu.
Nykyisin tuppaavat siirtämänään tuon piilopaikaksi tarkoitetun kaarnaluolan päivittäin pois terran nurkasta lähemmäksi kaktusruukkua ja kasviparka on jo melkein puoliksi syöty! :D

näppärä kiipeilyteline ;)

Kuten näkyy siis, konnat voivat hyvin, ovat vilkkailta ja ruokahalu kohdillaan. Maaliskuussa tuli 4-vuotta täyteen molemmille, mutta pikku naperoita nämä minulle taitaa aina olla.
Ja maltillisestihan ovat kasvaneetkin, Nemolla tänä aamuna vasta 100 g ensimmäisen kerran mittarissa :)
Kamulla lukemat 114 grammassa.

Nemo

Kamu

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Kommentoida voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!

Muinaisia esi-isiä

Kävimme tutustumassa Luonnontieteellisen museon antiin Helsingissä.
Jo pelkästään Maailman luonto ja Luut kertovat -näyttelyissä oli esillä satoja eläin- ja kasvilajeja. Me tietenkin bongailimme pääasiassa matelijoita, joita löytyikin yhteensä parisenkymmentä erilaista lajia. Säästän teidät nyt niiltä muovisilta kopioilta ja keskityn mieluummin näihin ihan oikeisiin esi-isiin.

Luut kertovat

Tästä upeasta luurankonäyttelystä löytyi yksi pikkuinen maakilpikonnan luuranko.

Kilpikonna, Testudo sp.

 

Kilpikonna, Testudo sp.

Maailman luonto -näyttely alkoi suurella vitriiniseinällä, jossa oli kymmenittäin lasipurkkeja, joissa jokaisessa oli viinaan säilöttynä erilaisia merissä eläviä eläimiä. Meidät yllätti näytteiden ikä, purkkeihin merkittyjen tietoja mukaan useat niistä olivat jopa 1800-luvulta. Nämä pienet liemikilpikonnan poikaset olivat purkitettu 1900-luvun alussa.

Liemikilpikonnan poikasia 1900-luvun alusta

Näyttely jatkui tästä eteenpäin erilaisia ilmastovyöhykkeitä esittelevinä dioraamoina eli "luontokokonaisuuksina", joihin oli yhdistetty tietyllä alueella eläneiden eläinlajien yksilöitä ja pyritty taustamaalauksen ja somistuksen avulla luomaan ympäristöstä mahdollisimman luonnon mukainen.

Tässä dioraamassa esitettiin Afrikan savannien laiduntajia ja eläinjoukosta löytyi meille aika tuttu laji, leopardikilpikonna.

Dioraama Afrikan savannista

Leopardikilpikonna Afrikan savannilla

Konna oli hienosti säilynyt, koska vain silmät kertovat, ettei kyseessä ollut elävä yksilö. Kilven epämuodostumista kyllä päättelin, että kyseessä tuskin on luonnon varaisena elänyt yksilö, vaan ehkä tämä yksilö on tullut museoon jostain eläintarhasta tai muusta ihmisen hoivasta.

---

Näiden näyttelyiden lisäksi museossa oli vielä Suomen luonto ja Evoluutio -näyttelyt sekä vaihtuva näyttely, joka kertoi tällä kertaa lepakoista. Kokonaisuuden kiertämiseen meiltä meni kahvitaukoineen yli 5 tuntia ja loppua kohti alkoi jo uupumus iskeä utelijaisiin. Suosittelenkin mieluummin jakamaan vierailua useammalle päivälle, että kaikkiin hienoihin yksityiskohtiin jaksaa keskittyä kunnolla!

Jos kiinnostuit, niin lue ihmeessä lisää Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta; http://www.luomus.fi/museo/


klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!