Kasvukipuja

Olen taas oppinut jotain uutta konnistani. Kasvavat konnat eivät kasvata vain kokoaan, vaan myös luonnettaan ;0)

Nemo, joka oli kesällä supervilkas, utelias ja seurallinen, on talven tullen muuttunut yksinäiseksi sudeksi. Se ei jostain syystä kovinkaan usein suostu olemaan esillä kun me olemme terran lähistöllä, vaan tiirailee ympäristöään väsyneen oloisena ruukustaan. Aivan kuin se haluaisi vain keskittää kaiken energiansa kasvamiseen, eikä sitä kerta kaikkiaan huvita olla seurallinen.

Ruoka Nemolle on kyllä maistunut, vaikkei kovin paljon meidän nähtemme olekaan ruokaillut. Välillä se saattaa pitää lepopäiviä, jolloin ruokailuun jää aikaa hät'hätää puolisen tuntia. Painoa Nemolle on silti kertynyt jo tuplasti se mitä oli, kun konnat saapuivat meille toukokuussa!

Kun konna kasvaa, myös nahka vaihtuu. Yleensä nahka lähtee ihan pieninä paloina, joita tuskin huomaakaan. Mutta välillä saattaa ollakin isompi kasvu-urakka meneillään ja irtoava nahka lähtee isompina paloina:



















Tässä ei ole kuitenkaan mitään huolestuttavaa, niin kauan, kun vanhan repaleen alta paljastuu uutta tervettä ja vahvaa nahkaa =)

Koska olen nähnyt Nemoa viime viikkoina niin vähän, voin rehellisesti sanoa Nemon "kasvaneen ihan silmissä". Ehkäpä tällainen nopea ja tehokas kasvupyrähdys pistää vähän konnan omaakin päätä pyörälle ja siitä syystä se haluaa viettää aikansa omissa oloissaan.

Maakilpikonna lemmikkinä

Herppi.net-sivuston keskustelufoorumilla käydystä keskustelusta inspiroituneena haluan kertoa oman mielipiteeni siitä, minkälaista on pitää maakilpikonnaa lemmikkinä. Haluan antaa ajattelemisen aihetta niille, jotka harkitsevat ensimmäisen kilpikonnansa hankkimista sekä niille, jotka ovat jo saaneet tämän ihmeellisen, ikiaikaisen otuksen kotiinsa.

Lajista riippumatta kaikki maakilpikonnat ovat vaativia lemmikkejä, joille on tärkeää järjestää mahdollisimman luonnonmukaiset olosuhteet ja vuodenaikarytmi. Kilpikonnat eivät ole mitenkään "jalostettuja" eläinlajeja eivätkä ole siksi biologisesti sopeutuneet keinotekoiseen elinympäristöön. Tämä tarkoittaa sitä, että pysyäkseen terveinä maakilpikonnat tarvitsevat olosuhteet, jotka ovat mahdollisimman lähellä kyseisen lajin luonnon mukaisten asuinsijojen olosuhteita.

Olosuhteita säädetään oikean laisiksi, muuntelemalla kilpikonnan elinympäristön valoisuutta, lämpötilaa ja kosteutta. Luonnossa olosuhteet eivät säily samoina ympäri vuoden ja tämä vuodenaika vaihtelu pitäisi myös saada tuotua lemmikkinä elävälle kilpikonnalle.

Ennen kilpikonnan hankkimista on myös hyvä ymmärtää, että kilpikonnat eivät ole samalla tavalla lemmikkejä, kuin esim. koirat tai kissat. Ehkä kuvaavampi termi onkin harraste-eläin, ei lemmikki. Konnien kanssa ei voi leikkiä, ne eivät tule kutsusta luokse, ne eivät opi sisäsiisteiksi... Konnat kyllä oppivat tunnistamaan omistajansa äänen ja tulevatkin monesti uteliaisuuttaan esim. haistelemaan kättä tai kuuntelemaan puhetta. Mutta pääosin konnat elelevät omaa elämäänsä, omassa rytmissään, kuin villieläimet.

Ehkä kilpikonnien viehätys lemmikkinä piileekin juuri siinä, että konnien mukana saat tavallaan pienen palan luontoa olohuoneeseesi =)

Tulen jatkamaan aiheesta ja julkaisemaan lisää tarkempia ohjeita maakilpikonnien, etenkin Pohjois-Afrikkalaisten lajien, hoidosta, oikeanlaisten olosuhteiden luomisesta ja ravinnosta.

Kaikki kommentit ja kysymykset ovat erittäin tervetulleita!
Klikkaa alla kohtaa "kommenttia", voit jättää viestin myös anonyymisti.