Ahmatit ja erään kaktuksen tarina

Kerroin marraskuussa Nemon hurjan näköisistä seikkailuista kirjoituksessa Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Jo aikaisemmin syksyllä onnistuin nappaamaan Kamusta tällaisen otoksen:

Kamu, elokuussa 2012

Kaktusten huono onni ja konnien ahneus sen kun jatkuu.
Nykyisin tuppaavat siirtämänään tuon piilopaikaksi tarkoitetun kaarnaluolan päivittäin pois terran nurkasta lähemmäksi kaktusruukkua ja kasviparka on jo melkein puoliksi syöty! :D

näppärä kiipeilyteline ;)

Kuten näkyy siis, konnat voivat hyvin, ovat vilkkailta ja ruokahalu kohdillaan. Maaliskuussa tuli 4-vuotta täyteen molemmille, mutta pikku naperoita nämä minulle taitaa aina olla.
Ja maltillisestihan ovat kasvaneetkin, Nemolla tänä aamuna vasta 100 g ensimmäisen kerran mittarissa :)
Kamulla lukemat 114 grammassa.

Nemo

Kamu

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Kommentoida voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!

Muinaisia esi-isiä

Kävimme tutustumassa Luonnontieteellisen museon antiin Helsingissä.
Jo pelkästään Maailman luonto ja Luut kertovat -näyttelyissä oli esillä satoja eläin- ja kasvilajeja. Me tietenkin bongailimme pääasiassa matelijoita, joita löytyikin yhteensä parisenkymmentä erilaista lajia. Säästän teidät nyt niiltä muovisilta kopioilta ja keskityn mieluummin näihin ihan oikeisiin esi-isiin.

Luut kertovat

Tästä upeasta luurankonäyttelystä löytyi yksi pikkuinen maakilpikonnan luuranko.

Kilpikonna, Testudo sp.

 

Kilpikonna, Testudo sp.

Maailman luonto -näyttely alkoi suurella vitriiniseinällä, jossa oli kymmenittäin lasipurkkeja, joissa jokaisessa oli viinaan säilöttynä erilaisia merissä eläviä eläimiä. Meidät yllätti näytteiden ikä, purkkeihin merkittyjen tietoja mukaan useat niistä olivat jopa 1800-luvulta. Nämä pienet liemikilpikonnan poikaset olivat purkitettu 1900-luvun alussa.

Liemikilpikonnan poikasia 1900-luvun alusta

Näyttely jatkui tästä eteenpäin erilaisia ilmastovyöhykkeitä esittelevinä dioraamoina eli "luontokokonaisuuksina", joihin oli yhdistetty tietyllä alueella eläneiden eläinlajien yksilöitä ja pyritty taustamaalauksen ja somistuksen avulla luomaan ympäristöstä mahdollisimman luonnon mukainen.

Tässä dioraamassa esitettiin Afrikan savannien laiduntajia ja eläinjoukosta löytyi meille aika tuttu laji, leopardikilpikonna.

Dioraama Afrikan savannista

Leopardikilpikonna Afrikan savannilla

Konna oli hienosti säilynyt, koska vain silmät kertovat, ettei kyseessä ollut elävä yksilö. Kilven epämuodostumista kyllä päättelin, että kyseessä tuskin on luonnon varaisena elänyt yksilö, vaan ehkä tämä yksilö on tullut museoon jostain eläintarhasta tai muusta ihmisen hoivasta.

---

Näiden näyttelyiden lisäksi museossa oli vielä Suomen luonto ja Evoluutio -näyttelyt sekä vaihtuva näyttely, joka kertoi tällä kertaa lepakoista. Kokonaisuuden kiertämiseen meiltä meni kahvitaukoineen yli 5 tuntia ja loppua kohti alkoi jo uupumus iskeä utelijaisiin. Suosittelenkin mieluummin jakamaan vierailua useammalle päivälle, että kaikkiin hienoihin yksityiskohtiin jaksaa keskittyä kunnolla!

Jos kiinnostuit, niin lue ihmeessä lisää Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta; http://www.luomus.fi/museo/


klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.  Voit vain, jos sinulla on Google-tili. Klikkaa alla sanaa KOMMENTTIA ja jätä terveisesi!